Virpi Tiaisen kirjoittama lehtijuttu Aamulehden taloussivuilla käsittelee tämänhetkistä taantumaa ja vertaa sitä 1990-luvun lamaan. Tiainen toteaa Suomen rypevän nyt laman kourissa, mikä jää heti hieman kaivertamaan, sillä muistaakseni kukaan ei ole vielä väittänyt, että olisimme lamassa, vaan kyse on vasta taantumasta.
Tiainen on haastatellut Länsi-Suomen Osuuspankin toimitusjohtajaa, Jukka Ramstedtia, joka näkee suuren eron tämänhetkisessä tilanteessa ja 90-luvun lamassa: ”Viime lama oli kotikutoinen, nyt puhutaan maailmanlaajuisista vaikutuksista.” Toimitusjohtajan mukaan nyt on vain pakko sopeutua talousahdinkoon, joka on tullut meille muualta maailmalta. Tästä olen samaa mieltä, ja uskon, että Suomi ei yksinään voi nousta tästä tilanteesta ainoana maana maailmassa, vaan nousemme vasta siinä vaiheessa, kun esimerkiksi Yhdysvallat saa taloutensa parempaan kuntoon. Vaikka emme missään tapauksessa eläkään pelkillä Yhdysvaltoihin viemillämme tuotteilla, täytyy rapakon takana tapahtua muutos, joka vaikuttaa muihin kauppakumppaneihimme ja näin ollen meihin. Yksi suuri tekijä tässä saattaa olla Yhdysvaltain autoteollisuus, johon amerikkalaiset ovat aina luottaneet ja jonka aallonharjalla he ovat jonkin verran ratsastaneet. Mikäli autoteollisuus saadaan jaloilleen, se saattaa vaikuttaa koko Yhdysvaltojen talouteen.
Ramstedt on Tiaisen mukaan myös sitä mieltä, että Suomella on paremmat edellytykset kestää lama nyt kuin viisitoista vuotta sitten oli. Ramstedt sanoo yritysten oppineen viime lamasta pitämään tallessa turvaa pahan päivän varalle, tai kuten Ramstedt itse asian ilmaisee: ”keräämään puskureita huonojen aikojen varalle”. Hän myöntää sen tosiasian, että kaikki yritykset eivät ole olleet näin kauaskatseisia, mikä on tietysti aivan luonnollista. Itselleni tuli ainakin mieleen, että osan yrityksistä ovat perustaneet nuoret yrittäjät vasta vuosituhannen vaihteen tienoilla ja sen jälkeen, eivätkä monet varmasti osaa ajatella asioita etukäteen laman kannalta, jos ovat edellisen laman aikaan olleet peruskouluikäisiä.
Toinen Tiaisen käyttämä lähde, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander, näkee, että 90-luvun lama johtui epäonnistuneesta kotimaisesta rahapolitiikasta. Nyt kai toivotaankin, että Euroopan Keskuspankki toimisi järkevästi rahapolitiikan suhteen, sillä Suomi ei siihen enää niin paljon pysty vaikuttamaan, koska on siirrytty yhteisvaluutta euroon. Pelkkä Euroopan Unionin rahapolitiikka ei nähdäkseni silti onnistu parantamaan koko maailman tilannetta, mutta toisaalta kellään ei ole absoluuttisen varmaa ratkaisua taantumaan, täytyy vain toivoa päättäjien tekevän edes suurimmaksi osaksi oikeita päätöksiä.
Kianderin mukaan tämä lama - tai taantuma, kuten itse sanoisin - jatkuu vielä pari vuotta, eli 2011 alkaisi nousu. Ilmeisesti työttömyys nousee tämänhetkisestä 7 prosentista noin 10 prosenttiin eli 250 000 ihmiseen. Tämä olisi Tiaisen tekstin mukaan kuitenkin vain puolet 90-luvun pahimmasta tilanteesta, jolloin työttömiä oli 500 000. Tämä kuulostaa suhteellisen positiiviselta, ja saattaisi viitata myös siihen, että varsinaiseen lamaan ei Suomessa oltaisi menossa. Toisaalta lamalle ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeata määritelmää, minkä takia joidenkin ihmisten mielestä voidaan jo nyt väittää Suomessa olevan lama. Löysin itse asiassa YLE:n sivuilta artikkelin, jossa juuri Jaakko Kianderin kerrotaan pitävän tämänhetkistä tilannetta lamana. (Viitattu 11.3.2009, saatavissa: http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/02/taantuma_-_lama_9_-_1_520337.html )
Koko Tiaisen kirjoitus vilisee sanaa lama, mikä tosiaan hieman hämmentää. Mielestäni tällaisessa tilanteessa toimittajankin kannattaisi säilyttää mieluummin optimistisuutensa kuin luoda kansalaisiin näkemystä toivottomasta lamasta. Aivan tavallinen kuluttajakin kun todennäköisesti vaikuttaa talouden tulevaisuuteen juuri kuluttamisellaan; älkäämme siis ruokkiko lamaa.
Referoitu teksti: Virpi Tiainen: ”Lama on kaikkialla”, Aamulehti 10.3.2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti